Vierailu Namibian arkistoissa

Namibian kansalliskirjasto ja -arkisto sijaitsevat samassa osoitteessa Windhukin keskustassa. Kansallisarkisto on perustettu 1938 ja se on maan ainoa yleisarkisto, joka on vastuussa koko suuren maan keskus- ja paikallishallinnon, yksityishenkilöiden ja kansalaisjärjestöjen arkistoista. Namibia on pinta-alaltaan noin kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen maa, mutta väestöä on vain kaksi miljoonaa. Aineistoa arkistossa on noin seitsemän hyllykilometriä.

Namibian matkani aikana oli ilo tutustua kollegoihin ja heidän työhönsä kansallis- ja yliopistonarkistossa. Kansallisarkiston aineistosta vanhimmat kokoelmat ovat Saksan siirtomaa-ajalta. Silloin rakennettiin maan rautatieverkosto, satamia, perustettiin kaivoksia ja löydettiin vuonna 1908 timanttiesiintymät. Kaikkeen tähän tarvittiin paljon työvoimaa, jonka värväys kehittyi myöhemmin hirvittäväksi työvoiman riistoksi, rasistiseksi contract labour -systeemiksi. Se oli yksi pakkotyön ja orjuuden muoto. Katselimme valokuvia 1900-luvun alun siirtotyöläisistä. He olivat pääasiassa pohjoisen Ambomaan miehiä, jotka kulkivat vankkureiden kyydissä ja kävellen jopa tuhat kilometriä määrättyihin työkohteisiin. Heillä ei juurikaan ollut vaatteita päällään, lannevaate, viltti ja rummut mukanaan. Myöhemmin Etelä-Afrikan miehityksen aikana siirtotyöläisillä oli numeroidut pannat kaulassaan. Siirtotyöläisyysjärjestelmä synnytti arkistoja ja kortistoja, jotka ovat tallella ja joita myös tutkitaan. Ne ovat lähde sukututkijoille ja paikallishistorioitsijoille, koska tavallisten perheiden historiasta ei juuri muuta aineistoa ole olemassa. Kollegoiden toive oli saada nämä siirtotyöläisiä koskevat kortistot digitoiduksi ja namibialaisten tietoisuuteen ja käyttöön. Yhtä lailla maan omistukseen, jakamiseen tai myymiseen valkoisille ja niihin liittyvät kartat ja rakennuspiirustukset ovat tutkimuksen kohteita.

Namibian historia on ollut hyvin pitkälle kerrottua historiaa, jota on maan 25-vuotisen itsenäisyyden ajan nauhoitettu, kirjattu ylös ja julkaistu. Isot kaapistot täynnä kasettinauhoja ja tarinoita odottivat digitoimista. Taistelu itsenäisyydestä, maanpakolaisuuden vuodet ja ensimmäiset itsenäisyyden vuosikymmenet ovat olleet namibialaisen historiankirjoituksen painopistealueita. Itsenäisyystaistelua johtanut SWAPO on keskeisessä asemassa, mutta sen arkistot eivät ole vielä käytössä. Ne ovat säilytyksessä kansallisarkistossa, mutta niitä ei ole vielä järjestetty eikä luovutettu arkiston hallintaan.

Digitoiminen on arkistolaisten yhteinen projekti kaikkialla maailmassa. Namibian kansallisarkistossa valokuvia on digitoitu, mutta muun aineiston osalta ei ole vielä päästy alkuun. Myöskään arkistoluettelot eivät ole vielä sähköisessä muodossa. Manuaalisia luetteloita oli tutkijasalissa kymmenkunta metriä. Arkistossa on hyvät skannauslaitteet, mutta heiltä puuttuu atk-tukihenkilö ja nettimaailman tuntija. Myöskään kotisivua ei vielä ole. Sympaattiset viisi arkistotyöntekijää kertoivat alan haasteista, joista yksi on koulutettujen työntekijöiden saaminen. Arkistoalan koulutus tapahtuu yliopistolla, mutta opiskelijoita ei saada tarpeeksi alan huonon palkkauksen takia. Kollegat katsovat kuitenkin luottavaisesti tulevaisuuteen.

Namibiassa on yksi yliopisto ja sen yhteydessä yliopiston kirjasto ja arkisto. Molempien laitosten luettelot ovat internetissä. Vierailijaan teki suuren vaikutuksen kirjaston pitkät tietokonesalit, joissa opiskelijat tekivät tehtäviään, printtasivat niitä ja olivat netissä, koska kaikilla ei ole omaa tietokonetta. Dynaaminen kirjaston ja arkiston johto on sen sijaan hyvin koulutettu atk-aikaan. Ylisopiston arkiston luettelot olivat ICA:n (International Council of Archives) tarjoaman mallin mukaiset. Yliopistokirjaston johtaja Ellen Ndeshi Namhila on valmistunut Tampereelta kirjasto- ja informaatiotieteen laitokselta ja valmistelee sinne väitöskirjaa. Hänen tutkimuksensa aihe on muistitietohistoria.

Marjaliisa Hentilä

Erikoistutkija Työväen Arkistossa

Kirjoittaja oli ulkoministeriön kutsumana Namibiassa Maaliskuussa 2015