Month: kesäkuu 2015

Kuusankosken Taideruukissa näyttely firabelitöistä

Työnumero 105 –näyttely Kuusankoskella esittelee Kymi-yhtiöiden paperitehtailla tehtyjä firabelitöitä. Firabelitöillä tarkoitetaan töitä, joita työntekijät tekivät itselleen työpaikalla, työnantajan välineillä ja materiaaleilla. Näyttelyn nimi tulee Kymin tehtailla olleesta ”tyhjästä” työnumerosta, joka todellisuudessa merkitsi firabelityötä.

Uistimia

Uistimia

Entisen Kymintehtaan keskusvaraston tiloissa sijaitseva näyttely on ehkä ensimmäinen laatuaan. Idean näyttelylle antoi kuusankoskelainen Reijo Hasu, joka teki koko työuransa Voikkaan tehtaalla. Hasu kertoi ideastaan galleristi Vesa Parviselle ja näyttely sai alkunsa. Alun perin idea oli syntynyt jo 1990-luvulla, mutta tuolloin työntekijöiden puhdetyöt olivat vielä liian arka aihe niin paikallisille ay-aktiiveille kuin myös tehtaan johdolle. Ilmiö ei ole menettänyt ristiriitaista luonnettaan, mikä käy ilmi Ylen sivuilla käydystä nettikeskustelusta.

Näyttelyn esineet on kerätty paikkakuntalaisten kodeista ja suurin osa esineistä onkin erilaisia kodin tarve ja koriste-esineitä. Perinteisten tarve-esineiden lisäksi näyttelyssä on esillä useampi pontikkapannu.

Erilaisia pontikkapannuja.

Erilaisia pontikkapannuja.

 Näyttelyn esineet ovat todiste tekijöidensä kekseliäisyydestä ja suuresta ammattitaidosta. Esineiden joukossa on muun muassa Iittalan keinutuolin kopio. Kyseinen kopio sai kertoman mukaan idean siitä, kun eräs työntekijä osti Iskun keinutuolin ja purki sen osiksi. Purkamisen jälkeen työntekijä ryhtyi valmistamaan tehtaan puusepän verstaaalla vastaavanlaisia osia, joista koottiin kopiotuoleja.

Euroopan neuvosto on julistanut vuoden 2015 Euroopan teollisuuden ja tekniikan perintövuodeksi. Suomen Teollisuusperintöseura on liittynyt teemavuoden kampanjaan. Teemavuoden aikana tehdään tunnetuksi teollisuuden perintöä. Taideruukin näyttely toteuttaa teemavuoden tavoitteita kunnioitettavalla tavalla. Toivottavasti osa firabelitöistä päätyy tulevaisuudessa myös tehdasperintöä vaalivien museoiden kokoelmiin.

Kuusenjalkoja

Kuusenjalkoja

Näyttely on avoinna heinäkuun 26. päivään saakka. Heinäkuun aikana näyttelytilassa järjestetään kaksi avointa keskustelutilaisuutta, joissa lyhyen alustuksen jälkeen paikallaolijat saavat kertoa omia kokemuksiaan ”satavitosista”. Keskustelutilaisuudet ovat 8.7. klo 17 ja 26.7. klo 13. Keskustelutilaisuudet tallennetaan tutkimuskäyttöön Työväen Arkistossa toimivan Työväen muistitietotoimikunnan kokoelmiin.

Pete Pesonen

Tutkija, Työväen Arkisto

Valmistelee väitöskirjaa firabelitöistä Turun yliopistoon.

IMG_3494

Helsingin kirvesmiehet – palkkapolitiikkaa ja harrasteita

OTKn_miehet

Kirvesmiehiä vuonna 1925 OTK:n työmaalla Hämeentiellä.

Ammatilliset järjestöt muodostavat Kansan Arkistossa noin 17 prosenttia koko arkistoaineistosta. Rakennusliittoon kuuluvan Helsingin kirvesmiesten ammattiosaston aineiston järjestämisen kautta avautui näkymä Helsingin rakentamisen, työehdoista sopimisen kuin myös hiihtokilpailujen vuosikymmeniin.

Helsingin kirvesmiehet kokoontuivat vuonna 1891 päättäen perustaa Helsingin työväenyhdistyksen yhteyteen kirvesmiesten ammattiosaston. Toimintakertomuksessa vuosilta 1891–1895 todetaan, että työolot olivat koko maassa, etenkin Helsingissä huonot. Kokouksissakin kävi vain vähän ihmisiä. ”Työttömät ryöstivät kauppahallista ja torilta maanmiehen kuormasta leipää syödäkseen. Tällaisissa ahtaissa oloissa ei alkavan yhdistyksen ollut itsenäisenä helppo alkuun päästä.” Ammattiosaston toiminta tyrehtyikin vuonna 1893.

Pula alkoi kuitenkin hellittää ja työmahdollisuudet parantuivat. Helsingin kirvesmiesten ammattiosasto perustettiin uudelleen vuonna 1895. Matti Paasivuori toteaa osaston 20-vuotishistoriikissa vuodelta 1915, että ammattiosaston tarkoituksena oli ”edistää kirvesmiesten henkistä kehitystä ja koettaa saada työläisten taloudellinen asema paremmaksi”. Pääasiallisena tehtävänä oli saada lyhennettyä 12-tuntista työpäivää vähitellen 10 tuntiin. 1930-luvun vaihteessa kommunistinen toiminta kiellettiin ja Helsingin kirvesmiesten ammattiyhdistys lakkautettiin kommunistisena ja laittomana. Osasto perustettiin kuitenkin uudelleen seuraavana vuonna uuden keskusjärjestön Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton alaisuuteen.

Kotkankadun_talkoot

Kirvesmiehiä talkootöissä Kotkankadun uudella Lehtitalolla vuonna 1951.

1950-luvun puoliväli oli tapahtumarikas. Kun vuoden 1950 alussa jäseniä oli 856, oli jäseniä vuoden 1956 lopussa yleislakon jälkeen jo 1369. 1950-luvulla osaston huvi-, urheilu- ja nuorisotoiminta oli tärkeä osa jäsenten elämää. Urheilusuoritukset valokuvineen tuolta ajalta on koottu urheilupäiväkirja-albumiksi. Toisinaan nuoret pelasivat lentopalloa ja järjestivät yhteisiä opintoiltoja ja muuta ajanvietettä nuorten kutojanaisten kanssa. Kirvesmiesten puolisot kokoontuivat säännöllisesti ryhmän ”Eevat” alla.  Käsitöinä valmistui esimerkiksi nahkaisia naulapusseja kirvesmiehille.

lentopallo

Kirvesmiesten ja kutojanaisten lentopallojoukkueet vuonna 1955.

Kevättalvella 1955 alkoi kansandemokraattisten järjestöjen organisoima merkittävä hanke, Kulttuuritalon rakennuttaminen, johon kirvesmiehetkin osallistuivat talkootöin. Kesällä 1955 kirvesmiehet mittelivät voimiaan rakennustyöläisten olympialaisissa Tampereella voittaen mm. köydenvedossa. Talvella osallistuttiin, kuten tapana oli, hiihtokilpailuihin. Samana vuonna nuorisojaoston jäseniä lähti Varsovaan Maailman nuorison ja ylioppilaiden ystävyyden ja rauhan juhlaan, ja kirvesmiehet olivat myös pystyttämässä Helsingin messuhallissa (nykyisin Kisahalli) Maailman rauhanneuvoston kokousta. Rauhanasiat koettiin työväenliikkeen piirissä läheisiksi. Maaliskuun 1956 yleislakkoon ryhdyttiin SAK:n päätöksellä elintarvikkeiden ja muiden elinkustannusten hintojen nousun vuoksi. Osaston jäsenet kampanjoivat suurmielenosoitusten puolesta ja toimivat lakkovahteina työmailla.

Hiihtokilpailu

Hiihtokisoissa Lahdessa vuonna 1957.

Arkistoa järjestäessä ilmeni, että kirvesmiehet ovat ottaneet läpi vuosikymmenten aktiivisesti kantaa päivänpoliittisiin ongelmiin, kuten kotimaan työttömyyteen tai sotatoimiin. 1970-luvulla taas luotiin suhteita neuvostoliittolaiseen rakennuskombinaattiin molemminpuolisten vierailujen muodossa. Rakennusalan työehtosopimusasioita, aikapalkan tasoa ja urakkahinnoittelua, on käsitelty perusteellisesti osastossa, jaostoissa ja valtakunnallisesti yhteiskokouksissa rakennustyöläisten kesken. Työn hinnoittelun pohjaksi on myös tutkittu eri työvaiheisiin kuluvaa aikaa ja kartoitettu esimerkiksi Ruotsin hinnoittelukäytäntöjä.

 

Iris Olavinen

Tutkija

Kansan Arkisto

 

Anna Wiik – työväen muistiorganisaatioiden äiti

Kolme työväen perinnelaitosta saa kiittää tarmokasta Anna Wiikiä kokoelmiensa hoitamisesta ja kartuttamisesta. Anna Wiik toimi Työväen Arkistossa kymmeniä vuosia ja kehitti samalla perustan Työväenliikkeen kirjastolle. Anna Wiik on myös Kansan Arkiston perustaja. Anna Wiikin syntymäpäivä 5.3. on työväenperinnepäivä, jolloin Työväenliikkeen kirjastossa julkistetaan Työväentutkimuspalkinto eli vuoden paras työväentutkimus.

Anna Elisabet Wiik vuonna 1919.

Anna Elisabeth Wiik vuonna 1919.

Helsinkiläinen työläisperheen tytär

Anna Elisabeth Wiik, os. Forsström syntyi 5.3.1891 Helsingissä ja kuoli kotikaupungissaan 30.10.1964. Hän oli lähtöisin työläiskodista, ja tutustui jo nuorena työväenliikkeeseen. Hän toimi aktiivisesti ruotsinkielisessä työväenliikkeessä ja erityisesti sen sivistys- ja opintokerholiikkeessä. Anna Forsström tutustui tulevaan mieheensä Karl Harald Wiikiin ruotsinkielisen työväenliikkeen piirissä.

Anna Wiik sai vankilatuomion työväen järjestöissä toimimisesta ja istui 1918 Katajanokan vankilassa keväästä syksyyn. Anna Wiik oli jossain määrin työskennellyt vuosina 1917-1918 Työväen Arkistossa, jossa hän sai vakinaisen avustajan paikan 1.5.1918. Hän aloitti työnsä uudelleen heti, kun pääsi ehdonalaisuuteen 9.11.1918.

Työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen järjestöt sekä työväenliikettä lähellä olevat kustannuslaitokset velvoitettiin lähettämään aineistoaan Työväen Arkistoon. 1920-luvulta lähtien arkisto otti vastaan painotuotteiden lisäksi yhä enemmän myös asiakirja-aineistoa.

K. H. Wiik nimitettiin Työväen Arkiston johtajaksi 1910, kun ensimmäinen johtaja, Yrjö Sirola, lähti luennoimaan Amerikkaan. Wiik oli luottamustoiminen arkistonhoitaja eikä saanut siitä palkkaa. Anna Wiik hankki elantonsa toimitsijan ja sihteerin työstä ruotsalaisessa työväenliitossa ja avusti arkistoa. Anna ja K. H. Wiik avioituivat vuonna 1925 ja asuivat siitä lähtien aviomiehen huvilassa Malmilla, Kappelitie 8:ssa. Anna oli naimisiin mennessä 33 vuotta ja sulhanen 42 vuotta. Avioliitto oli lapseton, mutta kodissa oli paljon elämää, sillä myös aviomiehen äiti asui huvilassa ja heillä oli useita kotieläimiä. Aviomies luonnehditaan kissa-ihmiseksi.

Työväen Arkisto sijaitsi Anna Wiikin arkistouran ajan 1918-1941 Työmies-lehden talossa, Sirkuskatu 3:ssa

Työväen Arkisto sijaitsi Anna Wiikin arkistouran ajan 1918-1941 Työmies-lehden talossa, Sirkuskatu 3:ssa

Pitkäaikainen arkiston työntekijä

Anna Wiik nimitettiin vuonna 1926 kokopäiväiseksi Työväen Arkiston hoitajaksi, kun hänen miehensä valittiin SDP:n puoluesihteeriksi. Anna Wiik oli ensimmäinen arkistonhoitaja, joka sai työstään myös palkkaa. Työväen Arkiston arkistointijärjestelmä perustui Sosialistisen Internationaalin puolueille suosittelemaan DEW:n aiheenmukaiseen desimaalijärjestelmään. Sama signum-järjestelmä on yhä kirjaston ja arkiston aineiston hallinnan ja sijoituksen perusta. Työväen Arkisto sijaitsi Anna Wiikin arkistouran ajan 1918-1941 Työmies-lehden talossa, Sirkuskatu 3:ssa. Samassa talossa oli monen järjestön ja myös SDP:n puoluetoimisto.

Anna Wiikistä kerrotaan, että hän oli hyvin sosiaalinen, avoin ja puhelias – lähes vastakohta miehelleen. Anna Wiik kirjoitti revyitä ja esitti mielellään tilaisuuksissa runoja tai lauloi. Hän oli järjestämässä vuonna 1937 Espanja -näyttelyä, joka kuvasi sisällissodan kauhuja ja tuki tasavaltalaisia.

K. H. Wiik päätyi SDP:n oppositioon, ns. kuutosiin, ja erotettiin puolueesta syksyllä 1940. Samalla myös Anna jätti puolueen ja kaikki järjestötehtävänsä. Keväällä 1941 hänet hiillostettiin arkistosta ulos poliittisin perustein, vaikka syyksi kirjattiin väärinkäytökset. Anna Wiik oli loukkaantunut siitä, sillä hän oli hoitanut Työväen Arkistoa antaumuksella 22 vuotta ja teki siitä merkittävän työväenliikkeen arkiston ja kirjaston. Wiikin perhe kartutti arkiston ja kirjaston kokoelmia myös omilla varoillaan.

Anna Wiik oli jatkosodan aikana työtön ja hänen miehensä oli vankilassa. Perhe oli elänyt vaatimattomasti, joten hän selviytyi säästöjensä avulla. Hän tuki jopa muiden kuutosten perheitä taloudellisesti. Vankila-ajan heikentämänä K. H. Wiik kuoli vuonna 1946, vain 63-vuotiaana.

Sodan jälkeen (1946-1948) Anna Wiik oli perustamassa SKP:n arkistoa, josta kehittyi Kansan Arkisto. Kansan Arkistossa ovat Anna Wiikin vuosien 1940-1947 päiväkirjat. Ne kertovat hänen raskaista vuosistaan, kun huoli miehen terveydestä ja jaksamisesta vankilassa oli mielessä. Hän pohtii myös maailmankatsomuksellisia asioita ja elämäntehtäväänsä. Hän kertoo päiväkirjassaan antaneensa kaikki voimansa arkiston hoidolle ja oli sen takia siirtänyt myös opiskelun aloittamista. Yliopisto-opintoja hän teki vasta 1950-luvulla.
Lähteet:

K. H. ja Anna Wiikin laaja perhearkisto on Kansallisarkistossa. Kansan Arkistossa on Anna Wiikin päiväkirjat ja Työväen Arkistossa pienehkö Anna Wiik -kokoelma.

 

Artikkeli: http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2004/Tk_annawiik.html
Kansan Arkisto: Anna Wiik

http://83.145.206.185:9011/preLUEa2.po?event=Refresh&ARK_TUNNUS=7857&ROUTE=WWW&epOriginate=preARKa3&ROUTE=WWW
Työväen Arkisto: Anna Wiik

https://yksa.darchive.fi/YKSA3/public/archive/TA/Archive.action?resource.uri=https://yksa.mikkeliamk.fi/resources/recordsCreator/136996235618700/YAM100202&ref=results&prevSearch=1

 

Marjaliisa Hentilä

Erikoistutkija

Työväen Arkisto