Kultamuseo on inventoinut ja kartoittanut Lapin kulta-alueita vuodesta 1974 alkaen. Viime kesänä suoritetussa historiallisesti merkittävien kohteiden tarkastuksessa havaittiin valitettavia muutoksia. Laaniojan varrelta Inarista löytyi esimerkki, jollaista ei enää nykyaikana toivo tapahtuvan.

Laaniojan ensimmäisellä inventointiretkellä 1979 oli mukana myös legendaarinen kultamies, Lapin Kullankaivajain Liiton silloinen puheenjohtaja, Heikki Kokko. Alueella 1930-luvulla kultaa kaivaneena hän tunsi hyvin paikan historian ja siihen liittyneet henkilöt. Heikki vei meidät Laaniojan varrella sijaitsevalle maakömmänälle. Ryhdyimme mittaamaan ja kartoittamaan paikkaa Heikin kertoessa sen asukkaasta, ”Ilkka” Björklundista.

111_Laanioja, asemapiirros   111A_Laanioja kullankaivajan asumusLaaniojan varsi Inarissa on vanhaa kullankaivualuetta. Björklundin kämppä inventoitiin vuonna 1983.

Heikki Kokko kertoi, kuinka hän oli tavannut Björklundin kun tämä oli ollut jo seitsemänkymmenen ikäinen. Mies oli kertonut totisella naamalla olleensa edellisessä elämässään talonpoikaispäällikkö Ilkka ja syntyneensä uudelleen Björklundina, mitä tietoa Heikki Kokko luonnollisesti hieman ihmetteli, mutta hyväksyi reiluna Lapin kultajätkänä miehen selitykset. Papparainen, kuten Kokko häntä kutsui, uskoutui kaverilleen elämästään Amerikan kultakentillä. Siellä hän oli menettänyt omaisuutensa sijoittamalla tuottamattomaan kullankaivuyhtiöön ja päätynyt lopulta Lappiin keräilemään menettämiään omaisuuksia kultapurojen pohjilta. Kokon kävi miestä sääliksi ja hyvyyttään hän auttoi Björklundia löytämään hyvän kaivupaikan Laaniojan varresta. Lahjoittipa hän vielä rihlatkin kultarännin pohjalle.

Kertomus löytyy myös Heikki Kokon muistelmateoksesta ”Heittiön vaellus”, sivuilta 132–133. Joka tapauksessa, kullankaivaja Max Peroniusta siteeraten: Laaniojalla kaivoi mies, joka oli ollut Suomen historiassa huomattava persoonallisuus!

Bjorklund"Ilkka" Björklund kämppänsä edustalla Inarin Laaniojalla 1930-luvulla. 

Toisen kerran tämä historiallisesti merkittävä alue tutkittiin vuonna 1983 Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitoksen avulla. Kämppä ympäristöineen todettiin kuntonsa vuoksi säilytettäväksi kohteeksi. Säilyttämisen tärkeyttä korosti se, että paikalle oli helppo saapua ja siihen liittyi mielenkiintoinen tarina.

Viime kesänä suoritettiin sekä Kultamuseon että Golden Geopark of Lapland – hankkeen toimesta luettelointia mahdollisia geokohteita varten. Laaniojan varressa odotti yllätys! Kämpän etuseinä makasi maassa muutaman metrin päässä alkuperäiseltä paikaltaan ja kämpän kohdalla oli monttu, josta nostettu maa-aines oli kasassa raunion edessä. Paikalla oli käynyt kaivinkone, jonka avulla lienee ollut tarkoitus etsiä aarretta kämpän alta. Maakasasta päätellen kullanhuuhdontaa ei ollut suoritettu.

Inkeri 2408_2014 Bjorklundin kampan raunioillaBjörklundin kämppä kesällä 2014.

Valitettavasti esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen kultahistoriaan liittyvien kohteiden tuhoutumista. Toivon, että tuleva Lapin Kultainen Geopark tulisi nostamaan niiden arvostusta ja siten säilyttämään ainakin kultahistoriallisesti merkittävät geokohteet Lapin kartalla.

Kauko Launonen

Kirjoittaja on Kultamuseosäätiön asiamies, Golden Geopark of Lapland – hankkeen ohjausryhmän jäsen ja ollut aktiivisesti mukana Kultamuseon vapaaehtoistoiminnassa aina museon syntyajoista saakka.