Viimeisen puoli vuotta olen viettänyt vaihtuvassa miesseurassa. Helteiset kesäpäivät kuluivat Leninin kasvoihin uppoutuneena ja viime viikkoina olen päässyt tutustumaan karismaattiseen herraan nimeltään Fritz Hirn.
Sanakirjan 128. viittoma; Hedelmätarha – Fruktträdgård. Kuvassa viittoo Fritz Hirn.
Toinen historia -hankkeessa projektitutkijana toimiessani olen luetteloinut ja digitoinut monenlaista aineistoa. Kesällä ahersin muun muassa Lenin-museon rintamerkki- ja julistekokoelmien parissa ja selvittelin vanhojen lahjoituserien esineistöä. Syksyn sateiden saavuttua siirryin Kuurojen museon vanhimpien valokuvien seuraan. Yksi Kuurojen museon valokuvakokoelman aarteista on Suomen ensimmäistä viittomakielen kuvasanakirjaa varten kuvattu valokuvasarja 1900-luvun alusta.
1800-luvun lopulla viittomakielen puolestapuhujien keskuudessa huolestuttiin kielen tilasta, sillä kuurojen opetuksessa oli siirrytty puheella opettamiseen. Syntyi ajatus yhteispohjoismaisen viittomakielen luomisesta ja asiaa ajoi innokkaasti Kuurojen Liiton ensimmäinen puheenjohtaja Julius Hirn. Vuonna 1907 Kööpenhaminassa pidetyssä ensimmäisessä pohjoismaisessa kuurojen kokouksessa päätettiin Julius Hirnin aloitteesta perustaa toimikunta, joka pohtisi yhteispohjoismaisen viittomakielen kehittämistä. Kokoukseen osallistuneiden maiden tehtäväksi annettiin kerätä valokuvakokoelmia maansa viittomista.
Suomessa viittomia keräsi Hirnien perhe. Kuvissa viittoi Juliuksen isä Fritz Hirn ja valokuvaajana toimi Juliuksen äiti Maria Hirn. Hirnit ryhtyivät toimittamaan valokuvista viittomakielen sanakirjaa ja heidän tavoitteenaan oli julkaista tuhannen viittoman kokoelma. Kuurojen liitto painatti vuosina 1910-1916 kuvista kolme osaisen sanakirjan, joissa oli yhteensä 344 viittomaa. Tuhannen viittoman tavoite ei koskaan toteutunut, sillä sekä Fritz että Julius Hirn kuolivat ennen kuin työ saatiin päätökseen.
Julius Hirn sohvalla koira seuranaan 1900-luvun alkupuolella.
Olen digitoinut ja luetteloinut nuo julkaistut 344 valokuvaa sekä reilu sata julkaisematta jäänyttä kuvaa. Työ oli erittäin mielenkiintoista. Vaikka kieltä taitamattomalle kuvat itsessään eivät auenneet, sanakirjan avulla viittomiin pääsi hieman sisään. Työn edetessä ymmärsin millainen urakka sanakirjan kokoaminen onkaan ollut. Valokuviin on liitetty ylimääräisiä käsiä toisista kuvista sekä piirretty erilaisia viittoman liikettä kuvaavia merkkejä. Kaikki tämä on ollut hyvin pikkutarkkaa käsityötä. Hirnit edistivät monin tavoin kuurojen asiaa ja sanakirjan toteuttaminen oli yksi osa heidän elämäntyötään. On upeaa saada nämä kuvat nyt digitoinnin myötä kaikkien saataville.
www.arjenhistoria.fi -tietokannassa on yli 100 000 valokuvaa ja Suomen ensimmäisen viittomakielen sanakirjan kuvat löytyvät palvelusta esimerkiksi hakusanalla Hirn. Lisää kuurojen historiasta ja Hirneistä voit lukea Kuurojen museon verkkomuseossa osoitteessa www.kuurojenmuseo.fi.
Emilia Lemmetyinen
Projektitutkija, Toinen historia -hanke
Vastaa