Tuotantolaitoksista muotikuviin ja henkilökunnan harrastustoimintaan, Osuustukkukaupan laaja negatiivikokoelma vie kuvien selailijan mukanaan. Kirjoittajan taidehistorian pro gradu -tutkielma syntyi OTK:n valmistamia työvaatteita esittelevistä 1930–1950-lukujen valokuvista.
Taidehistorian tutkimuskenttänä on koko visuaalinen kulttuuri. Itselleni kiinnostavinta on arjen visuaalisuus, se jokapäiväinen näkyvä ympäristö, jota harvemmin keskitymme erityisesti pohdiskelemaan. Tutkielmassa analysoitavina olivat valokuva, pukeutuminen ja poseeraus. Tarkastelin sitä, millaista työtä tekevää ihmistä, miestä ja naista, näillä tekijöillä kuvissa rakennetaan.
OTK:n Työvaatetehtaan valmistama työpusero. Kuva Olli Nieminen 18.1.1956.
Tapa pukeutua tarkasti erillisiin asuihin työhön, vapaa-aikaan, urheiluun ja juhlaan on moderniin elämäntapaan liittyvä ilmiö. Uusi ajatustapa, vapaa-ajan selkeä erottaminen työajan tunneista, näkyi kaupungistuvien suomalaisten pukeutumisessa vähitellen. Valmisvaatteiden ostaminen tuli tavallisemmaksi 1930-luvulla. Haalarimallinen suojuspuku yleistyi miesten työasuna teollisuudessa tuolla vuosikymmenellä.
OTK valmisti suojuspukujen lisäksi monenlaisia muita työvaatteita työpuseroista ja esiliinoista siivoustakkeihin ja leipurin asuihin. Näitä tuotteita valokuvattiin muun muassa mainoskäyttöön. Valokuvilla lienee ollut myös valistustehtävä, olihan uusi ja rationaalinen pukeutumistapa levitettävä ihmisten tietoon.
Rationaalisia ja nykyaikaisia työskentelijöitä. OTK:n pukutehtaan suojuspukujen käyttöä korjaamossa. Kuva Eino Finne 1931.
Studion lisäksi työpukuisia miehiä kuvattiin verstas- ja korjaamotiloissa sekä ulkoympäristöissä. Näin työpukuja voitiin esitellä ”käytännössä”, aidon oloisissa tilanteissa. 1950-luvulla miehet on usein kuvattu rekvisiittana toimivien työkalujen kanssa. Työpuseroon pukeutunut mies kirves kädessään luo poseerauksellaan vaikutelmaa työnteosta, kuin katseellaan seuraavaa kaadettavaa puuta mittaillen. Näin työ on tuotu mukaan kuvaan myös studiossa, tyhjää taustaa vasten kuvattaessa.
Kuvat muurarin ja maalarin vaaleista suojapuvuista saivat pohtimaan vaatteiden piirteiden merkityksiä. Miksi muurarin takissa on kapea pystykaulus, kun maalarin takissa on tavallisempi taittuva kaulus? Liittyvätkö tällaiset piirteet perinteeseen, jonka mukaan eri ammattikuntien edustajat on tunnistettu ja erotettu toisistaan vaatteiden perusteella? Kertovatko muurarin ja maalarin muita vaaleammat suojapuvut jotain ammattien edustajien asemasta, vai onko väri käytännöllisyyteen liittyvä valinta?
OTK:n Työvaatetehtaan valmistama muurarin suojapuku. Kuva Olli Nieminen 6.11.1954.
Erityisesti naisten kuvauksissa voi nähdä muodin vaikutukset työasuihin. Työvaatteet mielletään usein puhtaasti käytännöllisiksi vaatteiksi, mutta kuvien tarkastelu osoitti, etteivät ne ole sellaisia. Pukeutumismuoti ja kunkin ajan käsitykset vaikuttavat siihen, millaisessa asussa milloinkin katsotaan asialliseksi naisen ja miehen tehdä työtä. 1950-luvulla jopa suojahaalari korostaa naisen muodikasta, kapeaa vyötäröä ja tiimalasivartaloa.
Muodit ja sopivaisuuskäsitykset vaikuttavat myös työasuihin. Naisten suojapuku, OTK:n Työvaatetehdas. Kuva Atte Hyvärinen 29.11.1954.
Työväenmuseo Werstaan kokoelmiin kuuluvat kuvat olivat tutkittavinani portaalin www.arjenhistoria.fi kautta, joten aineisto kulki kevyesti mukana. Werstaan väki vastaili kysymyksiini ja auttoi aina tarvittaessa. Tutkielmatyön aloittamisessa vaikeinta olikin aineiston rajaaminen ja hyvän kysymyksen esittäminen, sillä laajassa kokoelmassa riittää tutkittavaa. Tutkielmaprojekti oli todella mielenkiintoinen ja opetti paljon. Kannustankin myös muita esittämään kysymyksiä yhä helpommin saavutettaville museoiden kokoelmille!
Emmi Varjola
On kirjoittanut Osuustukkukaupan työvaatevalokuvista pro gradu -tutkielman Jyväskylän yliopistoon.
Pro gradu luettavissa linkistä http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201512023897
Vastaa