Mistä mun T-paita tulee?

Lähdetään pohtimaan asiaa kierrätyksestä tulleiden t-paitojen avulla. Mahdetaanko paidat tehdä Suomessa?

Melkoinen matka punaisella ruksatuista t-paitojen valmistusmaista pohjoisen perukoille. Bangladesh, Intia, Thaimaa, Kiina… Nykypäivän vaateteollisuus on Aasiassa.

Paitoja tehdään puuvillasta. Miltä se tuntuu, entä villa tai pellava. Voisiko niistä tehdä T-paidan?

Paitatehtaalla ennen, paitatehtaalla nyt. Edelleenkin näppärät kädet päihittävät koneet, valitettavasti elämiseen riittävä palkka vain jää monilta käsiltä saamatta. Työpäivät ovat pitkiä ja tauot ovat vähissä, jotta halpaa vaatetta saataisiin länsimaiden markkinoille vauhdikkaasti.

Puuvilla vaatii paljon valoa ja vettä. Ympäristö kuormittuu kun puuvillapellot kyllästetään kasvimyrkyin.

Veden kulutuksen ympäristötuhoista puhumattakaan. Maailman neljänneksi suurin järvi, miten sille näin kävi? Aral-järven vedet vietiin pelloille ja pelloilta vaatteiksi – vain yhdet farkut kuluttavat jo yli 10 000 litraa vettä. Klikkaa kuvaa siirtyäksesi Ylen Araljärven kuivumisesta kertovaan uutiseen.

Onko ratkaisu kierrätyksessä? Vai voisiko omia kulutustottumuksia muuttaa, tarvitseeko sitä aina uutta? UFF:n vaatepaali matkaa lopulta Afrikkaan. Paikallisen vaatetuotannon kannalta se ei ole kuitenkaan hyvä asia.

Maailman muuttaminen on jokaisen vastuulla. Millainen T-paita olisi reilu ja oikeudenmukainen? Lähdetään asian pohtimiseen kierrätyksestä tulleiden T-paitojen, kangasvärien ja ompelutarvikkeiden kautta.

Työstä tulee saada palkkaa, lapsikin sen tajuaa.

Mistä mun T-paita tulee? on Ulkoasiainministeriön rahoittama ja Työväenmuseo Werstaan toteuttama globaalikasvatushanke syksyllä 2014. Koululaisten kanssa pureudutaan kansainvälisen tekstiiliteollisuuden historiallisiin juuriin ja nykypäivän vaatetuotantoon museokierroksilla ja työpajoissa. Tarkoitus on myös innostaa pohtimaan omia kulutusvalintoja ja vaikuttamismahdollisuuksia.