Month: toukokuu 2015

Työväen Arkistossa olen usein törmännyt nimeen Albert Gebhard. Nimi tulee esiin työväen joululehtien, työläisnuorten lehtien ja pilalehti Kurikan kuvissa, kansikuvissa, pilapiirroksissa ja myös työväenjohtajien muotokuvien signeerauksissa. Kuka oli tämä Toholammin Kerttulassa vuonna 1869 syntynyt ja vuonna 1937 Helsingissä kuollut taiteilija? Miten hän otti kantaa taiteilijana?

Gebhard syntyi kahdeksanlapsiseen metsänhoitajan perheeseen. Suku oli alunperin saksalainen ja tullut Pietarin kautta Suomeen. Piirtäminen kiinnosti Albert Gebhardia pienestä pitäen. Hän aloitti koulunsa Kokkolassa, kävi reaalikoulua Helsingissä ja aloitti taiteen opiskelun Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1887. Perheellä oli sekä yhteyksiä koulukaupunkeihin että varallisuutta kouluttaa poikaa. Hän jatkoi opintojaan menestyksellä Pariisissa kahteen otteeseen 1890-1891, 1898 ja Firenzessä 1897-1898. Hän osallistui töillään useisiin näyttelyihin ulkomailla. Kotimaassa näyttelyitä oli mm. Salon Stindbergillä, Ateneumissa ja useassa kotimaan kaupungissa.

Albert Gebhard kuului Suomen kultakauden taiteilijoihin ja heidän piirissään hän myös viihtyi. Gebhard oli mukana vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä yhdessä Akseli Gallén-Kallelan, Albert Edelfeltin ja Emil Wikströmin kanssa. Gebhard auttoi Gallén-Kallelaa freskojen maalaamisessa. Myös Gebhardin oma työ Tukinuittajat oli esillä maailmannäyttelyssä.

Gebhard teki merkittävän uran piirtäjänä. Hän oli edelläkävijä sanomalehti- ja pilapiirtäjänä ja kuvittajana – ja myös ulkomaiset lehdet julkaisivat hänen kuviaan. Hän kuvitti Larin Paraskea ja muita runoteoksia, raamattua ja Topeliuksen kertomuksia. Hänen piirustustyylissään oli ajan tapaan vaikutteita jugendista. Hän toimi kymmeniä vuosia piirustuksen opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja oli myös koulun rehtori. Hän oli perustamassa Suomen Taidepiirtäjäliittoa 1933 (Grafiaa). Vuodesta 1963 lähtien Grafia on myöntänyt Albert Gebhard mitaleja ansioituneille jäsenilleen, mm. Tove Janssonille.

Gebhardin työt kuvasivat usein tavallista kansaa, lapsia ja työtä. Hän kuului naturalistisen tyylin edustajiin, ja hän vahvisti töillään suomalaista kansallistunnetta. Gebhard kuvasi maalaisia ja kansanelämää suurella myötätunnolla. Hän viestitti, että kansa, sen tavat ja työ olivat tärkeitä ja kauniita. Hän mitä ilmeisimmin tuli työväen lehtien kuvittajaksi pohjalaisten työväenjohtajien ja monien taiteilijatuttaviensa kautta. Gebhard teki ”keikkaa” työväenlehtiin, niin kuin moni muukin eturivin taiteilija.

Gebhard ansaitsi elantonsa monipuolisella luovalla työllä kuvittajana, opettajana ja myös muotokuvamaalarina. Hänen käsialaansa on useiden poliittisten vaikuttajien, kuten puhemies Oskari Tokoin 1915, ministeri Matti Paasivuoren 1926, Santeri Alkion ja serkkunsa osuustoimintamies Hannes Gebhardin muotokuvat. Kulttuurivaikuttajista hän maalasi mm. säveltäjä Oskari Merikannon ja kirjailija Aleksis Kiven kuvat. Hän teki piirroksia ja henkilökarikatyyrejä useista julkisuuden henkilöistä, mm. Eino Leinosta, Arvid Mörnestä, Albert Edelfeltistä, Leo Mechelinistä ja Kämpin taiteilijapiiristä. Myös Edelfelt teki Gebhardista potretin.

Gebhardin lempinimi oli Abi tai Jeppe ja aikalaiset kuvasivat häntä hurmaavaksi. Gebhard oli naimisissa viisi kertaa, tosin kaksi kertaa saman naisen kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta Emma Hämäläisen kanssa perheeseen tuli poikapuoli, Väinö Hämäläinen. Hänelle ja Juho Rissaselle Gebhard opetti piirustusta kesäpaikallaan Rautalammilla. Molemmista tuli taidemaalareita ja erityisesti Rissasen uraan Gebhardilla sanotaan olleen suuri vaikutus. Myös Emman ja Albertin yhteisestä lapsesta Johannes Gebhardista tuli taiteilija. Hän oli Gebhardin ainoa oma lapsi.

Marjaliisa Hentilä

Erikoistutkija

Työväen Arkisto