Author: Kansan Arkisto

Estelle kulki reilulla tuulella

Toisinaan unelmat toteutuvat ja mahdottomasta tulee mahdollista. Uuden Tuulen aktiivit kunnostivat vanhan purjetroolarin Estellen reilun kaupan purjelaivaksi, joka seilasi lopulta Angolaan asti ja takaisin.

KansA122510_estelle

Estelle merillä. Kuva: Ann-Mari Lintunen.

Uusi Tuuli ry:n arkistot siirrettiin Turusta Kansan Arkistoon marraskuussa 2015. Kymmenen vuotta järjestön majapaikkana toiminut Aurinkotehdas oli purkutuomion alla, joten koko toimisto tyhjennettiin. Uuden Tuulen aktiivit olivat pakanneet aineistot hellästi matkaa varten – olihan kyseessä erään aikakauden haikea loppu.

Yli kolmenkymmenen vuoden ajalta kertynyt aineisto oli vaihtelevassa kunnossa. Pölyä, likaa, mappikaupalla sekalaista aineistoa… Arkiston järjestäjän unelma siis! Likainen työ unohtui kuitenkin, sillä Estelle-purjelaivan vaiheiden seuraaminen tempasi mukaansa.

Uusi_Tuuli_luovutus2015_kuva_Vesa_Peipinen

Uuden Tuulen aineisto Kansan Arkistossa järjestämistä odottamassa. Kuva: Vesa Peipinen.

Kunnostustöiden alkuvaiheita Turussa.

Hankkeen historia alkoi 1982, kun idea omasta purjerahtilaivasta heitettiin ilmoille kehitysmaakauppa-aktiivien tapaamisessa. Vuonna 1985 perustettiin Uusi Tuuli ry ja laivanvarustamo Eestaas Oy. Samana vuonna ostettiin Estelle, vuonna 1922 Saksassa rakennettu purjerahtilaiva, joka oli toiminut edelliset vuotensa Porvoossa soraa ja hiekkaa kuljettavana lastialuksena. Seuraavana vuonna alkoivat muutos- ja kunnostustyöt – vapaaehtoisvoimin ja lahjoitus- ja kierrätystavaroilla.

Laivanvarustamo Eestaas oy myi Estellen osakkeita järjestöille ja yksityishenkilöille.

Vesillelaskuilmoitus.

Estelle laskettiin vesille 22.6.1989. Työ ei kuitenkaan loppunut. 1990-luvun aikana laivan kunnostusta jatkettiin. Ensimmäinen merimatka suoritettiin vuonna 1994 ja vähitellen purjehdukset alkoivat ulottua lähivesiä kauemmaksi. Itämeren purjehduskelpoisuuden alus sai vuonna 1997. Vuosikymmenen loppu sujuikin Itämeren tiedotuskiertueiden parissa.

Työvoimalle oli Estellellä jatkuvaa tarvetta.

2000-luvun alku oli Estellen kulta-aikaa. Kauan suunniteltu unelma toteutui: Vuonna 2002 Estelle purjehti Angolaan. Maahan vietiin avustustarvikkeita ja paluurahdiksi hankittiin paikallista käsityötä.  Angolan lisäksi purjehduksia tehtiin lähialueiden lisäksi muun muassa Välimerellä ja Irlannissa. Estelle kuljetti reilun kaupan sanomaa, jakoi ympäristö- ja kehitysmaatietoutta ja koulutti purjelaivamiehistöä.

Ruoanlaittoa Estellen kannella Angolan matkalla 2002. Kuva: Ann-Mari Lintunen

Vuosikymmenen vaihtuessa Uusi Tuuli oli suuren muutoksen edessä. Estellen ylläpito alkoi vaatia liikaa resursseja ja voimavaroja. Aluksen kohtalosta järjestettiin ideakilpailu. Lopulta ratkaisu oli tehtävä: Estelle päätettiin myydä.

Estellen osti keväällä 2012 ruotsalainen Ship to Gaza -järjestö.  Saman vuoden lokakuussa avustustarvikkeilla lastattu laiva lähti kohti saarrettua Gazaa. Israelin laivasto valtasi aluksen kansainvälisellä merialueella ja pakotti sen Ashodin satamaan, jossa Estelle edelleen on, vaikka Israelin takavarikko julistettiin päättyneeksi jo syksyllä 2014.

Ryhmäkuva Estellen kannella vuonna 1999. Kuva: Ann-Mari Lintunen

Kansalaisjärjestöjen arkistojen järjestäminen on usein mielenkiintoista. Uusi Tuuli ei tehnyt poikkeusta. Koska järjestön toiminnan pääkohteena kuitenkin oli konkreettinen työmaa, laiva, oli aineistolla muutamia ominaispiirteitä. Estellen lokikirjoja sujahti kansioihin kymmenittäin. Hieman päänvaivaa tuottivat laivan lukuisat ohjeet, piirustukset ja muut tekniset paperit. Aluksen sähköpiirustukset ja kuivakäymälän käytön hienoudet eivät välttämättä kaikille tulevaisuuden historioitsijoille aukea, mutta tekniikkaa ymmärtäville ne saattavat olla hyvinkin kiinnostavia. Kuivakäymälän käyttöohjeet miehistölle oli muuten myös väännetty rautalangasta selkeän sarjakuvan muotoon, joten siinä vaikuttaa olleen omat kommervenkkinsa!

Opastusta polttoainejärjestelmän saloihin.

Toinen aineiston ominaispiirre oli pyrkimys ekologisuuteen – kaikki asiakirjat on tulostettu kaksipuoleisesti, ja pöytäkirjan toisella puolella saattaakin olla vaikka jonkun opinnäytetyö. Hieman haastetta arkistonjärjestäjälle!

Uuden Tuulen aineistoista välittyy tekemisen, yhteisöllisyyden ja maailmanparantamisen innostus ja toisaalta myös tuska. Idealismi ja arkipäivän realiteetit ovat olleet usein törmäyskurssilla. Päällimmäisenä kuitenkin käteen jää ylpeys mahdottoman projektin valmiiksi saattamisesta. Estelle-hanke oli historiallisen ainutlaatuinen sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti!

Lisää Uudesta Tuulesta ja Estellestä:

http://www.estelle.fi/estelle

https://fi.wikipedia.org/wiki/S/v_Estelle

Kuvia Uudesta Tuulesta ja Estellestä Arjenhistoriassa

 

Reetta Laitinen

tutkija

Kansan Arkisto

Helsingin kirvesmiehet – palkkapolitiikkaa ja harrasteita

OTKn_miehet

Kirvesmiehiä vuonna 1925 OTK:n työmaalla Hämeentiellä.

Ammatilliset järjestöt muodostavat Kansan Arkistossa noin 17 prosenttia koko arkistoaineistosta. Rakennusliittoon kuuluvan Helsingin kirvesmiesten ammattiosaston aineiston järjestämisen kautta avautui näkymä Helsingin rakentamisen, työehdoista sopimisen kuin myös hiihtokilpailujen vuosikymmeniin.

Helsingin kirvesmiehet kokoontuivat vuonna 1891 päättäen perustaa Helsingin työväenyhdistyksen yhteyteen kirvesmiesten ammattiosaston. Toimintakertomuksessa vuosilta 1891–1895 todetaan, että työolot olivat koko maassa, etenkin Helsingissä huonot. Kokouksissakin kävi vain vähän ihmisiä. ”Työttömät ryöstivät kauppahallista ja torilta maanmiehen kuormasta leipää syödäkseen. Tällaisissa ahtaissa oloissa ei alkavan yhdistyksen ollut itsenäisenä helppo alkuun päästä.” Ammattiosaston toiminta tyrehtyikin vuonna 1893.

Pula alkoi kuitenkin hellittää ja työmahdollisuudet parantuivat. Helsingin kirvesmiesten ammattiosasto perustettiin uudelleen vuonna 1895. Matti Paasivuori toteaa osaston 20-vuotishistoriikissa vuodelta 1915, että ammattiosaston tarkoituksena oli ”edistää kirvesmiesten henkistä kehitystä ja koettaa saada työläisten taloudellinen asema paremmaksi”. Pääasiallisena tehtävänä oli saada lyhennettyä 12-tuntista työpäivää vähitellen 10 tuntiin. 1930-luvun vaihteessa kommunistinen toiminta kiellettiin ja Helsingin kirvesmiesten ammattiyhdistys lakkautettiin kommunistisena ja laittomana. Osasto perustettiin kuitenkin uudelleen seuraavana vuonna uuden keskusjärjestön Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton alaisuuteen.

Kotkankadun_talkoot

Kirvesmiehiä talkootöissä Kotkankadun uudella Lehtitalolla vuonna 1951.

1950-luvun puoliväli oli tapahtumarikas. Kun vuoden 1950 alussa jäseniä oli 856, oli jäseniä vuoden 1956 lopussa yleislakon jälkeen jo 1369. 1950-luvulla osaston huvi-, urheilu- ja nuorisotoiminta oli tärkeä osa jäsenten elämää. Urheilusuoritukset valokuvineen tuolta ajalta on koottu urheilupäiväkirja-albumiksi. Toisinaan nuoret pelasivat lentopalloa ja järjestivät yhteisiä opintoiltoja ja muuta ajanvietettä nuorten kutojanaisten kanssa. Kirvesmiesten puolisot kokoontuivat säännöllisesti ryhmän ”Eevat” alla.  Käsitöinä valmistui esimerkiksi nahkaisia naulapusseja kirvesmiehille.

lentopallo

Kirvesmiesten ja kutojanaisten lentopallojoukkueet vuonna 1955.

Kevättalvella 1955 alkoi kansandemokraattisten järjestöjen organisoima merkittävä hanke, Kulttuuritalon rakennuttaminen, johon kirvesmiehetkin osallistuivat talkootöin. Kesällä 1955 kirvesmiehet mittelivät voimiaan rakennustyöläisten olympialaisissa Tampereella voittaen mm. köydenvedossa. Talvella osallistuttiin, kuten tapana oli, hiihtokilpailuihin. Samana vuonna nuorisojaoston jäseniä lähti Varsovaan Maailman nuorison ja ylioppilaiden ystävyyden ja rauhan juhlaan, ja kirvesmiehet olivat myös pystyttämässä Helsingin messuhallissa (nykyisin Kisahalli) Maailman rauhanneuvoston kokousta. Rauhanasiat koettiin työväenliikkeen piirissä läheisiksi. Maaliskuun 1956 yleislakkoon ryhdyttiin SAK:n päätöksellä elintarvikkeiden ja muiden elinkustannusten hintojen nousun vuoksi. Osaston jäsenet kampanjoivat suurmielenosoitusten puolesta ja toimivat lakkovahteina työmailla.

Hiihtokilpailu

Hiihtokisoissa Lahdessa vuonna 1957.

Arkistoa järjestäessä ilmeni, että kirvesmiehet ovat ottaneet läpi vuosikymmenten aktiivisesti kantaa päivänpoliittisiin ongelmiin, kuten kotimaan työttömyyteen tai sotatoimiin. 1970-luvulla taas luotiin suhteita neuvostoliittolaiseen rakennuskombinaattiin molemminpuolisten vierailujen muodossa. Rakennusalan työehtosopimusasioita, aikapalkan tasoa ja urakkahinnoittelua, on käsitelty perusteellisesti osastossa, jaostoissa ja valtakunnallisesti yhteiskokouksissa rakennustyöläisten kesken. Työn hinnoittelun pohjaksi on myös tutkittu eri työvaiheisiin kuluvaa aikaa ja kartoitettu esimerkiksi Ruotsin hinnoittelukäytäntöjä.

 

Iris Olavinen

Tutkija

Kansan Arkisto